Saaristolaiskalapihvi – Toimiva arvoketju merestä kuluttajan lautaselle

Lahna oli perinteinen ruokakala 70-luvun Suomessa, mutta sen suosio on sittemmin laskenut. Vähäisen kuluttajakysynnän vuoksi lahnaa on hyödynnetty myös rehun raaka-aineena. Lahna kuuluu särkikaloihin, joiden pyynti vähentää vesistöjen rehevöitymistä. Särkikala on vähärasvaista ja siksi se on ravitsemussuositusten mukaan erinomaista ravintoa. Kala on myös lihaan ja maitotuotteisiin sekä tuontikalaan verrattuna ekologinen vaihtoehto.

Kaloja rysässä. Kuva: Miina Mäki

Lähikalahanke

Tuodakseen terveellisen ja ympäristöystävällisen kalan takaisin suomalaisten pöytiin, John Nurminen Säätiö käynnisti vuonna 2015 Lähikalahankkeen. Osana hanketta lanseerattiin yhteistyössä Keskon kanssa Pirkka saaristolaiskalapihvi, jonka raaka-aineena on käytetty Itämeren lahnaa. Tuote lanseerattiin keväällä 2017 ja on Suomen ensimmäinen kaupallistettu kuluttajatuote merialueen hoitokalastussaaliista. Kyseessä on pakastekalatuote, joka valmistetaan Apetitin tehtaalla Säkylässä ja myydään K-ruokakaupoissa. Seuraavana vuonna kauppoihin saatiin toinenkin saaristolaiskalapihvi, tällä kertaa pinaattisena versiona.

Yhteistyön ja luottamuksen rakentaminen hankkeen kaikkien sidosryhmien välille on vaatinut paljon työtä, ja pidämmekin tätä onnistunutta, rakentavassa hengessä toteutunutta yhteistyötä myös yhtenä hankkeen tärkeistä saavutuksista.Projektipäällikkö Miina Mäki, John Nurmisen Säätiö

Lähikalahankkeen tavoitteena on vähentää Itämeren ympäristökuormitusta lisäämällä kotimaisen kalan määrää suomalaisten ruokavaliossa. Ruoan tuotanto kuormittaa vesistöjä, mutta rysäpyydyksillä pyydetyn kalasaaliin mukana merestä poistuu ravinteita ja tämä vähentää vesistöjen rehevöitymistä. Vuonna 2017 lahnaa ja särkeä pyydettiin 160 000 kg ja samalla 1,2 tonnia fosforia saatiin pois merestä. Kysyntä kasvoi ja vuonna 2018 aikana pyyntimäärä oli miltei 200 000 kg. Yhteensä hankkeessa on vuosina 2015-2018 poistettu fosforia Suomen rannikkovesistä lähes 5 tonnia. Kotimaisen särkikalan syöminen on yksi helppo tapa parantaa Itämeren tilaa.

Kestävä kalastaminen

Tärkeä osa-alue hankkeessa on kalastamisen kestävyys. Hankkeen alussa laadittiin tiiviissä yhteistyössä keskeisten kalatutkijoiden (esim. kalabiologi Hannu Lehtonen) ja kriittisesti ammattikalastukseen suhtautuvien sidosryhmien, kuten vapaa-ajankalastajien, kanssa kestävän hoitokalastuksen säännöt hankkeessa tapahtuvalle pyynnille. Rysäpyydykseen jääneet petokalat, vaelluskalat ja kaikki uhanalaiseksi määritellyt kalat päästetään takaisin veteen. Sopimuskalastajat Lähikalahankkeeseen valitaan vuosittain. Kalastajat pyytävät kalaa Pohjanlahden ja Saaristomeren alueelta.

Kalastaja. Kuva: Miina Mäki

Asenteiden muuttaminen on aina vaikeaa. Kalastajien keskuudessa oli epäuskoa kaupallistamisen mahdollisuuksiin (”kukaan ei halua syödä lahnaa”), mutta samaa asennetyötä on tarvittu myös muissa ammattikalastukseen liittyvien sidosryhmien parissa.

Myös kalastuksen sesonkiluontoisuus on oma haasteensa. Lahnan ja särjen saalissesonki keväällä on lyhyt, ja tuona aikana pitäisi voida pyytää koko vuodeksi tuotteisiin tarvittava raaka-aine. Raaka-aineen varastoinnista syntyy kustannuksia, jotka tällä hetkellä kasaantuvat arvoketjun alapäähän pienten yritysten harteille. Pienillä yrittäjillä arvoketjun alkupäässä ei monesti ole mahdollisuuksia taloudellisesti ottaa suuria riskejä, ja tähän tarvittaisiin edelleen hyviä ratkaisuja. Ketjun eri toimijoiden välillä tarvittaisiinkin edelleen tiiviimpää yhteistyötä ja koko vuoden raaka-ainetarpeiden ennakointia, jotta taloudellista riskiä voitaisiin jakaa ja siten varmistaa sekä ketjun toimivuutta että raaka-aineen saatavuutta myös tuotannon tarpeisiin koko vuodeksi. Yhteistyön kehittämistä jatketaan hankkeessa vuonna 2019.

Positiivinen yllätys on ollut tuotteiden hyvä vastaanotto kuluttajien keskuudessa, sekä kaikkien hankkeessa mukana olevien tahojen sitoutuminen ja yhteistyöhalukkuus. Suurin ilonaihe on ollut mukana olevien kalastajien ja muiden toimijoiden sitoutuminen ja kova työ yhteisten tavoitteiden eteen. Iloa ovat tuottaneet myös onnistumiset: markkinoille saadut kuluttajatuotteet, ja myös hankkeelle myönnetty ELO-säätiön Vuoden ruokakulttuuriteko -palkinto syksyllä 2018.Projektipäällikkö Miina Mäki, John Nurmisen Säätiö

Lisätietoja

Miina Mäki

miina.maki(at)jnfoundation.fi

Muuta

Täällä voit laskea oman Itämeri-jalanjälkesi https://www.syke.fi/itamerilaskuri

Toimijat & hankkeet

Luokittelut

Loikkaajan sektori
Loikan sijanti

Jätä kommentti

Siirry työkalupalkkiin